Washington, Idaho ja Oregon 2015

 

Maaliskuussa 2015 ryhmä maataloudesta kiinnostuneita etelä-suomalaisia suuntasi kohti Washingtonin osavaltiota. Matkan aikana poikkesimme myös Idahon ja Oregonin puolella. Ajoreittimme kattoi noin 3000 kilometriä ja näimme valtavia peltoaukeita, poimuttelevia luonnonniittyjä, aavikkoa, sademetsää, vesiputouksia ja Kaskadi-vuoristoa. Parhaimmillaan olimme noin 1200 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella ja nousimme lumirajalle asti Mount St Helensillä, jossa maisemaa reunustivat havupuut.

 

Maatalouden yleisimmät tuotteet alueella ovat hedelmät, maitotuotteet, nautakarja, vehnä ja peruna. Kaiken kaikkiaan kasvatetaan yli 80:tä erilaista satokasvia ja maataloustuotanto on USA:n monipuolisin. Ensimmäinen maatilakohde oli Mark Sheffelsin maatila, jossa viljeltiin viljaa (ruisvehnää, vehnää ja ohraa) ja palkokasveja, oli kooltaan 5300 hehtaaria. Alueen sademäärä on noin 7-12 tuumaa vuodessa, mikä on Suomeen verraten vain kolmasosa. Selviytyminen kuivassa preeriailmastossa kuulosti kovin haastavalta.

 

Washingtonissa suuri osa viljeltävistä pelloista ruiskutetaan lentokoneista käsin. Tutustuimme Greg’s Crop Care lentoruiskutustoimintaan. Teimme kierroksen maatalouskonekaupoissa vertailemassa hintoja ja koneiden kokoa kotimaassa myytäviin koneisiin. Korjaamotoiminta on laajamittaista ja asiakkaiden koneita kunnostetaan paljon suurempien ajomäärien johdosta. Amerikassahan kaikki on suurta…

 

Nautakarjatalouteen tutustuimme ensin Rathbun Angus Ranchillä, jossa kasvatetaan mustia ja punaisia angus-rotuisia nautoja jalostukseen. Käväisimme myös Stockrose Farmsilla, missä kasvatetaan vuosittain noin 60 000 vasikkaa teurasikään. Tilalla harjoitetaan myös laajamittaista kasvinviljelyä siementuotannosta GMO maissiin.

Holstein-rotuisia lypsylehmiä näimme Sunnyside Dairy-nimisellä lypsykarjatilalla, jossa lehmät lypsetään kolme kertaa päivässä. Tilalla oli tällä hetkellä 6500 lypsylehmää ja 45 työntekijää, joista 25 henkilöä hoitaa pelkästään lehmien lypsytyön.

 

Blake Higley isännöimällä Sun Valley Ranchillä tutustuimme pohjaveden käyttöön kastelussa. Higley tuottaa teollisuusperunaa mm. ranskanperunan raaka-aineeksi.

 

Viljaosuuskunnan toiminnasta saimme tietoiskun PNW Geneseen osuuskunnassa Idahon puolella. Osuuskunta tekee viljelyneuvontaa, markkinointia sekä siemenkauppaa viljelijöille.

 

Idahossa vierailimme myös Kathy ja Russ Zennerin maatilalla, jossa kasvinviljely hoidetaan suorakylvömenetelmällä. Viljelyssä oli viljoja ja palkokasveja. Osalla viljelyalasta tuotettiin myös sertifioitua siementä.

 

Washingtonin osavaltio tuottaa merkittävän määrän vesivoimaa koko Yhdysvaltoihin. Teimme tutustumiskierroksen Grand Coulee Damiin, joka on suurin pato Pohjois-Amerikassa. Sähkön tuotannon lisäksi se takaa keinokastelun yli 200 000 hehtaarille. Sähköä jauhetaan sähköä 33 generaattorin voimin.

 

Matkalla poikkesimme myös jettiveneajelulle Hell’s Canyoniin, mikä on USA:n syvin kanjoni. (1500 m)

 

Entisaikojen maatalouteen eläydyimme vapaaehtoisvoimin pyöritettävässä East Washington Agricultural- museossa, jossa oli esillä runsaasti huolella entisöityjä maatalouskoneita sekä tietoa itä washingtonilaisesta maatalouden historiasta.

 

Carpenter Ranchillä meille esiteltiin amerikkalaista perheyrityksen johtamista. Tilalla tuotettiin hedelmiä ja humalaa. Humalan varastointiin ja käsittelyyn tutustuimme Yakima Chief yrityksessä. Yrityksen asiakkaina ovat mm. maailman suurimmat oluen valmistajat Anheuser Busch ja Budweiser.

 

Washingtonin osavaltio on tunnettu omenoistaan ja Larsen Fruit Companyssa tutustuimme omenan varastointiin, lajitteluun ja pakkaamiseen. Kyseiset yritykset ovat yhteistyökumppanien kanssa Carpenter Ranchin omistuksessa ja näin tuotteiden markkinointi on tuottajien käsissä.

 

Oregonin puolella vierailimme maatilalla, jossa viljellään 450 ha viljaa, öljykasveja ja apilan/heinänsiementä. Maatilalla oli paljon itse rakennettuja ja modifioituja koneita sekä erikoisia viljelykasveja johtuen poikkeuksellisista olosuhteista. Vuotuinen sademäärä oli alueella 100 cm.

 

Reissu kesti kaikkiaan 12 päivää ja sen aikana näimme monta muutakin maatilaa. Pääsimme viljelijöiden koteihin keskustelemaan maataloudesta perheaterian merkeissä. Matkalla kokeilimme myös perin amerikkalaista ruokailukulttuuria muna-pekoni aamiaisineen ja vaahterasiirappi pannukakkuineen.  Seattlessa pistäydyimme lentokonemuseossa ja keskikaupungin vilinässä. Ja paksusarvilampaat, kojootit, villihevoset, murmelit ja villikalkkunat toivat oman säväyksen matkallemme.

 

Kuvat ja teksti: Pia Kekkonen